Kaldoaivi 2012

Kaldoaivin erämaa-alue, vuoden 2012 vaelluskohde

Kaldoaivin erämaa-alue on pohjoisinta Pohjois-Lappia ja samalla pohjoisinta Suomea. Erämaa sijaitsee valtatie nro 4:n (E75) itäpuolella ja Sevettijärven tien (nro 971) pohjoispuolella rajautuen idässä Norjan rajaan. (luontoon.fi)

Kaldoaivi on Suomen laajin erämaa-alue. Tiettömän tunturierämaan maisemat ja maasto ovat yllätyksellisiä vaihdellen jyrkistä ja syvistä jokilaaksoista loiviin tuntureihin. Sammuttijängän-Vaijoenjängän soidensuojelualue liittyy erämaa-alueeseen lounaassa. Yhtenäinen erämaa ei rajoitu vain Suomen puoleiseen alueeseen vaan tietön alue jatkuu vielä Norjankin puolella. Kaldoaivin erämaa sopii päiväretkistä aina monen päivän vaelluksiin saakka. Alue on kokeneelle vaeltajalle antoisa retkikohde, aloittelevan retkeilijän kannattaa tutustua alueeseen kokeneemman kulkijan seurassa. (luontoon.fi)

Tämä eräretkeilyyn hyvin sopiva alue on pääosin 200-300 metrin korkeuteen nousevaa puutonta tai harvahkoa tunturikoivikon peittämää ylänköä. Erämaa on erityisesti kalastajien toiveiden täyttymys: kalaisat joet, tunturipurot, lompolot ja järvet kirjovat tätä laajaa aluetta. Tenojoen kaksi merkittävää sivujokea, Vetsijoki ja Pulmankijoki, vi rtaavat alajuoksuillaan syvään syöpyneissä laaksoissaan ja ovat erämaan keski- ja pohjoisosien valtiaita. Kalastajien suosima Näätämöjoki virtaa alueen eteläosassa: Iijärveltä lähtiessään joki on koskinen, mutta melko vaatimaton - sivujokien yhdyttyä siihen joesta muodostuu lopulta yli 100 metriä leveä, rauhallisemmin virtaava kymi. Erämaan vedet laskevat hyiseen Jäämereen.(luontoon.fi)

Kaldoaivi, Jutaajien 13. vaellus 25.8.-31.8.2012

Suunniteltu vaellusreitti

Sitten kun reissu on tehty tähän tulee juttua ja kuvaa. Blogiteksteja kuitenkin tulee reissun aikana ja ehkä sitä ennenkin.

Toteutunut vaellusreitti

Jo ennen vaellukselle lähtöä teimme uusia varasuunnitelmia lyhentääksemme reittiämme. Uudelleen suunnittelulle oli omat syynsä ja perustelunsa. Kuitenkin sitten matkan aikana taisi jäädä "päälle", ajatuksiin tuo lyhempi varasuunnitelma ja taisi jäädä harkitsematta alkuperäisen suunnitelman toteuttaminen, vaikka siihen olisi ollut - ainakin näin jälkikäteen ajatellen - hyvät edellytykset. Hieman harmittaa, että nyt jäi näkemättä Kaldoaivin nimikkopaikat kuten Alla Galddoaivi, Galddoaivi, Galddojavri, Galddoainurki jne. Lisäksi jäi näkemättä legendaarisen Galddasjohkan kanjonista alaosa, jossa kartasta päätellen on kaikkein jyrkimmät seinämät. Tosin nyt näimme kanjonia molemmilta reunoilta.

Vaellus alkoi suunnitelman mukaan Njallavarrilta, mutta jatkui varasuunnitelman mukaan Aitejärveltä kohti itää, Luovusvarria ja sieltä hieman pohjoiseen Galddasjohkan varteen, jossa yövyimme kaksi yötä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt olla kaksi yötä Galddasjohkan latvoilla ja täältä käsin ilman rinkkaa olisimme tutustuneet Galddo-alkuisiin paikkohin ja sitten paluumatkalla olisimme tutustuneet Galddasjohkan kanjoniin. Nyt kyllä kiertelimme Galddasjohkan kanjonia leiripaikkamme läheisyydessä, mutta jostain syystä emme käyneet lähelläkään Galddoainurkia. Ehkä syynä oli pilvinen ja sumuinen sää, joka kuitenkin iltapäivän koittaessa muuttui aurinkoiseksi, joten olisi kannattanut jatkaa vielä pari kilometriä kohti etelää. Reitillemme, Galddasjohkan länsipuolella kuitenkin osui hienoja lampia ja ruskamaisemaa sekä löysimme lakkojakin, joita tosin taisi osua joka päivälle.

Koska lähdimme kulkemaan lyhempää varasuunnitelmaa ja koska ilmat olivat suosiolliset, matkamme taittuikin niin nopeasti, että olimme Pulmangissa 2-päivää etuajassa. Yhden päivän kulutimme patikoiden Pulmanki-Sevettijärvi -reitillä Norjan rajalle asti ja toisena ns. ylimääräisenä päivänä patikoimme Skaidejärvelle ja paistelimme kodassa makkaraa.

Paluumatkan Ivalon lentokentälle teimme suunnitellusti Norjan, Varangin vuonojen kautta Näätämöön.

Tällä Blogin sivulla on muutama kuva joka päivältä. Enemmän kuvia löytyy seuraavista linkeistä:

Valokuvat1 
Galddasjohka -video
Minnan vaelluskertomus pdf-muodossa

Seuraavassa vaelluksemme lyhyesti päviä päivältä.

la 25.8.2012

Menimme lentäen Ivaloon ja sieltä taksilla Nuorgamiin. Minna oli heinäkuussa käynyt Nurgamissa ja jättänyt lomakeskukseen kaasumme ja kaksi keitintä. Kaasujahan ei saa kuljettaa lentokoneessa. Taksilla siis menimme ensin Nuorgamin Lomakeskukseen, haimme kaasumme ja jätimme sinne ns. mökkikassimme vaihtovaatteineen, koska vaelluksen päätyttyä yövyimme Nuorgamin Lomakeskuksessa. Lomakeskuksesta palasimme takaisin Utsjoelle päin Njallavarrin mastotiele. Taksimme ajoikin aivan mastoille asti, koska vain täällä iso taksi peräkärryineen pystyi kääntymään ympäri. Näin olimme suunnitelleetkin, että menemme mastotietä niin pitkälle kuin se on mahdollista, koska näin vältyimme jyrkän nousun. Lauantaina ehdimme vaeltaa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä  n. 2 tuntia ja leiriydyimme Gironskaidin etelärinteillä.

Vaelluksen alkaessa sää oli lämmin ja kaunis.

1. Leiripaikka Gironskaidin etelärinteillä

su 26.8.2012

Aamulla suunnistimme kohti etelää, jossa kulki mönkijäura Irdoaijärven alapuolella. Mönkijäauraa pitkin kuljimme kohti Farppaloaivveja päämääränä Geinnodatjavrrit. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin.

2. leiri, Geinnodatjavrin rannalla

Ilta-aurinko Geinnodatjavrilla

ma 27.8.2012

Jatkoimme vaellusta edelleenkin aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Nousimme Ginnodatoaivveille, josta maisemat olivat upeat sekä tulosuuntaan että menosuuntaan. Menosuunnassa oli Njuohkarjavri ja sen vieressä luikuisat nimettömät pienet järvet.

Keskimmäinen iso järvi on Njuohkarjavri

Ryssänpää eli Tupassara. Enpä tiedä, miksi näitä kutsutaan Ryssänpäiksi.

Njuohkarjavren poroerotuspaikka

Njuohkarjavren poroerotuspaikka

Njuohkarjärven jälkeen käännyimme kohti Aitejavria ja sen takana Njohkarggu:ssa siirryimme pois mönkijäuralta ja Timo otti kompassisuunnan kohti Luovvosvarria ja näin alkoi reittimme se osuus, joka oli tarkoitetu varasuunnitelmaksi, nopeuttaa ja lyhentää matkaa.

Tunturimittarim syömiä ja kuolleita koivuja Luovvosvarrin rinteillä

Luovvvosvarrilta laskeuduimme Galddasjohkan vartenn tai kanjonin reunalle.

3. ja 4. yön vietimme tässä paikassa, joka on Galddasjohkan varressa

ti 28.8.2012 Galddasjohkan kierros päivärepuin.

Tiistai oli ensimmäinen päivä, joka alkoi pilvisenä ja sumuisena. Lähdimme tutustumaan Galddasjohkaan, kanjoniin josta Paavo Kallio Kevo kirjassaan sanoo seuraavasti: "Galddasjohkaa voisi pitää eräänlaisena köyhän miehen Kevona, jokilaaksona joka kulkee melko näyttävässä kanjonissa. Kanjonissa on paahderinteitä, lähteikköjä, lumenviipymiä ja puronvarsiniittyjä, sekä näillä paikoilla varsin edustavaa kasvillisuutta. Poltinkarvaton pohjannokkonen (Urtica dioica ssp. sondenii) kasvaa paikoin väinönputkien (Angelica archangelica) joukossa, pohjoista elementtiä kasvillisuudessa edustavat myös tunturitädyke (Veronica alpina) ja röyhypiippo (Luzula multiflora)."

Galddajohkasta on löydetty mm. seuraavat uhanalaiset tai harvinaiset kasvit kuten ruutusammal (Conocephalum conicum), suippohärkylä (Polystichum lonchitis), purorikko (Saxifraga rivularis) ja lumileinikki (Ranunculus nivalis). 

Luontoon.fi -suvustolla kanjonia kuvataan seuraavasti:  "Galddasjohka on terassimaisesti kohoava monitasoinen delta, jonka keskelle Galddasjohka on uurtanut syvän uoman. Kasvillisuutta luonnehtii subalpiiniset varpu-jäkälätyypin tunturikoivikkokankaat. Laaksossa kasvaa myös ryhmä haapoja."

Alla kuvia Galddasjohkan kierrokselta ja kuvia kon koottu myös You Tube videoon. Viden toiseksi viimeiseää kuvassa näkyy väinonputki.

Galddasjohkan rehevä kanjoni

Tässä kuvassa linee se Haapryhmä, josta luontoon.fi sivulla kerrotaan.

Nämä kuvat kertovat jotain kanjonin koosta ja jyrkkyydestä, vaikka emme kaeikkein jyrkimäässä kohdassa käyneetkään.

Vedenhakureissulla

Tämä kuva kertonee jotain kanjonin terassimaisuudesta.

Tämän kammin kohdalta tulimme Galdassjohkan länsipuolelle ja iltapäivällä aurinko alkoi paistaa ja seuraavat kuvt ovatkin hienoja maisemia verrattuna karuun kanjoniin. Tästä huolimatta olisi kuitenkin kannattanut jatkaa kanjonin katselua vielä pari kilometriä.

Tämän lammen rannalla olikin herkullisia lakkoja

Tupasvillaa

Kuolleit tunturimittarin syömiä koivuja oli täälläkin.

 ke 29.8.2012

Lähdimme pilvisessä, mutta poutaisessa säässä kohti Pulmankia esin ylittäen Galddasjohkan ja sen jälkeen mönkijäuralle kulkien mönkiäjäuraa ensin kohti pohjoista ja sitten pois uralta ja suunnistaen kohti Pulmankijärven eteläpäätä. Se, että teimme matkan yhdessä päivässä, ei ollut heti aamusta suunniteltu vaan olisimme voineet pysähtyä ja vaellella lähituntureilla ja yöpyäkin vielä kerran ennen Pulmankia, mutta pohdinnan jälkeen päätimmekin yöpyä viimeiset kaksi yötä jossain Pulmankijoen varressa.

Heti aamusta söimme Galdasjohan rinteessä näin isoja lakkoja.

Tässäkin niitä lakkoja oli

Täälläkin Havgajavrin rannassa oli tunturimittarin tappamia koivuja.

Tällä reissulla näimme aika paljon poroja.

Päivän kuluessa aurinkokin paistoi ja matkan varrella lukuisat pikkujärvet näyttivä sähkönsinisiltä.

Pulmankijoki

5. ja 6. Yön vietimmekin tällaisessa koivikossa lähellä Pulmankijokea.

to 30.8.2012

Nämä kaksi yötä Pulmankijoen rannalla eivät sisältyneet mihinkään etukätesisuunnitelmiinn. Koska tulimme Pulmankiin 2-päivää etuajassa, meidän piti miettiä ohjelmaa kahdelle päivälle. Päätimme vaeltaa Pulmanki - Sevetti -reittiä kohti Norjan rajaa. Minna ja Marjaliisa käviät rajalla, Urroaivilla asti, mutta muut kääntyivät puolessä välin takaisin jä kävivät ihastelemassa Pulmankijärven rantoja. Tämäkin päivä oli lämmin ja aurinkoinen.

Pulmankijärvi

Rjapyykki Norjan rajalla, Urroaivilla.

Pulmankijärvi

Pulmankijärvi

pe 31.8.2012

Perjantaiaamuna taksi haki meidät Pulmankijärven parkkipaikalta ja menimme Nuorgamiin, jossa yövyimme Nuorgamin Lomakeskuksessa. Perjantaipäivälle kuitenkin piti keksiä ohjelmaa, koska huoneistoihin pääsimme aikaisintaan klo 15:00. Päätimme käydä paikallisessa kaupassa ostamassa makkraa ja patikoimme Skaidejärven kodalle, jossa makkarat paistoimme kamiinassa. Tällekin päivälle tuli matkaa vielä 9 km.

Pulmankijärven parkkipaikka

Nuorgam ja Tenojoki

Venekivi

Skaidejärven kota

Skaidejärvi

la 1.9.2011Varangin vuonon kautta kotimatkalle

Nuorgamista Ivallon menimme taksilla Norjan ja Varangin vuonon kautta. Poikkesimme myös hetkeksi Varangin vuonomarkkinoille. Norjan puolella maisemat ovat hieman erilaiset kuin välillä Utsjoki-Norgam. Paluumatkalla kävimme syömässä Näätämössä Sanilan Porotilalla. Suosittelen kaikille, jokta lähistössä liikkuvat. Söimme Uunirautua, joka oli vallan erinomainen. Ruoka sisälsi myös alkukeiton (juuhsto-vihanneskeitto0), juuri uunista otettua leipää, jälkiruuan ja kahvit. Kukaan ei varmasti jäänyt nälkäiseksi.

Varanginvuonon markkinat

Varanginvuonon markkinat

Varanginvuonon markkinat. Tyttö osasi pysähtyä ja poseerata kun huomasi, että häntä kuvataan. Valitettavasti kuvan tasuta ei ollut oikein hyvä.Olisi varmaan pitänyt kuvaa käsitellä ennen julkaisua.

Jäämeri Varanginvuonossa

Jäämeri

Tie jäämeren rannassa

Tie jäämeren rannassa

Näätämön koski

Poroja Näätämössä tiellä ja tien pientareella. Tämä taisikin olla reissun viimeisin kuvani

Matkan huipennus oli Uunirautu, jonka söimme  Porotila Toini Sanilassa, Näätämössä. Jos joku meistä vaeltajista olisi sattunut kuvaamaan annoksemme, ehdottomasti laittaisin kuvan tänne. Pöydässä oli ainakin 3 vuokaa, joissa jokaisessa useampi kalafile. Tämä oli todella juhlaa pussiruokien jälkeen. Tosin olittiinhan me jo perjantiana syöty aimoannos hyvää karjalanpaistia Nuorgamin Lomakeskuksessa.