"Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston korkein huippu on Pallastuntureiden 807 metriä korkea Taivaskero. Koko tunturijonon eteläisin huippu, Yllästunturi, jää laskettelurinteineen kansallispuiston ulkopuolelle. Pohjoisessa maisemaa hallitsevat loivasti kumpuilevat ylänkömäiset Ounastunturit"
Miksi Ounastuntureille?
Idea vaelluskohteesta tuli Kaleva -lehden artikkelista: "Ohjaaja Juha Hurme haastaa teatterin ystävät - vaella viisi vuorokautta Lapin erämaassa" Juha Hurmeen ohjaama näytelmä perustuu Samuli Paulaharjun teokseen 'Tunturien yöpuolta" ja se esitetään ensimmäisen kerran elokuussa Hannukurussa, joka on vaellusreittimme varrella. Se olemmeko Hannukurussa oikeaan aikaan, se jää nähtäväksi. Jos emme näe näytelmää Hannukurussa,sen voimme halutessamme nähdä seuraavina vuosina seuraavissa kohteissa:
Tietoja suunnitellusta reitistä Me emme vaella Hetta-Pallas -reittiä vaan kuljemme muualla erämaa-alueella. Alla olevassa kartassa Hetta-Pallas -reitti on punainen viiva, joka alkaa vasemmasta yläkulmasta Hetasta. Vaellamme tämän reitin länsipuolella. Täällä ei ole merkittyjä polkuja.
Reittien suunnittelun yhteydessä tulee katsottua muiden kertomuksia ja valokuvia. Kuten esim. tästä kertomuksesta ja näissä maisemissa mekin kuljemme.
Meidän tulevan vaelluksemme profiili näyttäisi tältä. Matkat ovat kartalle piirrettyjä matkoja eli todellisuudessa poluttomassa erämaassa ne ovat jotain muuta. Kuva kuitenkin näyttää korkeuserot eli lähtö- ja paluukorkeus on n.270 m. Enimmäkseen vaellamme 400 - 720 m korkeudessa.
Profiilikuvan korkeimmat 3 huippua ovat Pyhäkero (713 m), Rautuvaara (700 m) ja Outtakka (720 m)
Meillä oli ennakkoon piirretty tarkka reittisuunnitelma,
miten etenemme ja mihin pystytämme leirin. Kaikki eivät kuitenkaan menneet ihan
putkeen suunnitelman mukaisesti.1. ja
2. päivä menivät suurin piirein suunnitelman mukaisesti:
Tämän jälkeen sää
määräsi, mitä tehdään. Onneksi suunnitelmamme oli muutenkin sellainen, että
olisimme olleet 3 yötä samassa Sillajärven leirissä ja tehneet sieltä käsin
päiväreissuja :
·6. pvHannukuru - Ounasite (Ei mennyt
suunnitelman mukaan suorinta reittiä)
3.ja 4. päivänä
satoi ja sumu oli todella sakeaa.Pahimmillaan näkyvyyttä oli vain 20 m, joten emme lähteneet
suunnistamaan sumussa ja sateessa ja eikä sieltä tunturin huipultakaan olisi
nähnyt mitään. Vietimme siis kaksi vuorokautta leirissä tehden vain yhden 3,5
km tutustumismatkan leirin ympäristöön. 5. päivänä menimme Sillajärveltä
Porttikuruun ja sieltä Hetta-Pallas reitille ja sitä pitkin Hannukuruun.
Vaelluksemme alkoi kartan oikeasta reunasta (punainen
reitti) Ounastieltä Hietajärven luontopolkua pitkin nousten Hietajärven jälkeen
Pippokeron rinteille, josta siirryimme Tappurin kohdalla Hetta-Pallas reitille,
jota kuljimme n. 2 km, jonka jälkeen siirryimme pois virkistysvyöhykkeeltä
Sillajärven suuntaan erämaa-vyöhykkeelle, jossa leiriytyminen on sallittua. Virkistysvyöhykkeellähän
teltan saa pystyttää vain tupien lähellä oleville telttapaikoille.
Maisema Pyhäkeron rinteeltä etelään päin. Taaimmainen järvi on Sillajärvi, jonka lähellä leirimme on ja takana oleva tunturi on Outtakka (725 m) Ounastuntureiden korkein huippu.
Sioskurun autio- ja varaustupa
Toisenakin iltana Sillajärven leirissä oli kaunis auringonlasku.
Sillajärvi
3. ja 4. päivänä oleskelua leirissä
Kaksi päivää satoi vettä ja oli tiheä sumu, joten suunnistaa ei nähnyt. Vietimme telttaelämää korttia pelaten, FB:tä lukien / päivittäen kuin myös Blogi-viestejä lähetellen. Onneksi meillä oli mukana useampi varavirtalähde, jotta kännykät saatiin pelaamaan koko ajan. Leirissä oli aika hyvä kännykkäkuuluvuus.
Vedenhakureissu Sillaojasta. Suolla oli myös lakkoja. Vesi
haettiin n. 400 metrin päästä, Sillaojasta. Pahimpaan sumuaikaan piti tämäkin
matka kulkea GPS-mukana, jotta tarvittaessa osaamme paluujälkiä pitkin takaisin
leiriin.
Sillaoja
Tämä on teltoista aika lähikuva, mutta siitä huolimatta häviävät sumuun.
Toisen sadea / sumu -päivän iltana n. klo 16:30 aikoihin sumu alkoi hellittää, joten Sillajärven takana olevat tunturit tulivat näkyviin.
Tässä katsoimme kartaa, josko lähtisimme iltalenkille tutustumaan lähiympäristöön. Näkyvyyttä oli jo jonkin verran
Kartassa on Sillajärvi ja leirimme oli siis n. 400 metrin päässä tästä järvestä. Vihreä reitti on 2. sade- / sumupäivän iltana tehty iltalenkki. Pienet lammet olivat hienoja. Seuraavat 5 kuvat ovat näistä lammista.
Viimeisen illan maisema leirin "takapihalta" kohti Ketomellaa oli tämän näköinen. Näkyvyys on jo hyvä siten, että kaukana takana taivaanrannassa näkyvä järvi on Ketojärvi, joka on Ounastien takana, ja jonne matkaa leiristämme oli n. 12 km (linnuntietä).
Tässä kartassa on 5. päivän reittimme Sillajärveltä Hannukuruun. Oikeassa alakulmassa on Outtakka (725 m), joka siis jäi sumun takia huiputtamatta.
Reittimme kulki aamulla samojen pienten lampien läheisyydessä, joita kävimme illlallakin katsomassa. Tässä vielä kaksi kuvaa niistä.
Tulemme Porttikuruun. Takana Pallastuntureita
Porttikuru
Pallastunturit kuvattuna Porttikurusta
Pahakurun autiotupa
Hannukurun varaustupa
Täällä Hannukurussa pääsimme katsomaan Operaatio Paulaharjuun kuuluvan 1. tunturiteatterin kenraaliharjoitusesitystä. Kysymys on siis teatteriohjaaja Juha Hurmeen porjektista Operaatio Paulaharju. Tässä linnkki sivustolle, jossa sivulla MUISTELOT kerrotaan esityksestä. Kalevalehdessä oli myös kuvakooste esityksestä.
Ensi syksynä 2015 teatteriesitys nähdään Lemmenjoella.
Viimeisen vaelluspäivän reitti kulki takaisin Pahakuruun ja
Hetta-Pallas reittiä pohjoiseen aina Rouvivaaralle asti, josta käännyimme
Pippokeroon ja samalle Hietajärven reitille, jota ensimmäisenä päivänä
tulimmekin. Kuudennen eli viimeisen päivän aikana blogiin lähetetyt viestit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti