Jutaajien Saariselän vaellus elokuussa 2018
Lauantai 25. elokuuta, matkustuspäivä
Harri ja Irja saapuivat lauantaina yöjunalla Rovaniemelle,
josta bussilla Ivaloon. Aila, Anneli, minä ja Timo tulimme lentäen Ivaloon,
josta taksilla Näverniemen lomakylään. Lomakylästä kävelimme yhdessä Ivalon
keskustaan ravintola Kultahippuun syömään. Tullessa poikkesimme hakemaan kaupasta
aamiaistarpeet mökkiaaimiaiselle. Sade loppui, kun tulimme mökille, aurinko
paistoi ja lämmintä jopa 19 astetta. Illalla tuuli voimistui, kun kävelimme
joen rantaa pitkin. Ennusteen mukaan maanantai olisi sadepäivä. Pohdittiin
muutoksia päivälle. Timo ehdotti, että ensimmäisenä päivänä mentäisiin 10 km
sijaan 16 km. Se ei kauheasti innostanut muita, kun rinkat ovat lähdössä
painavimmat. Päätimme katsoa tilannetta uudelleen huomenna. Sovimme, että
kaikki ovat aamulla klo 9 lähtövalmiit ja tilasimme taksin mökille (vai
olikohan se tilattu jo aikaisemmin…).
Sunnuntai 26.elokuuta., aurinkoista 10 - 19 astetta, 10 - 11 km
Lähdimme majapaikasta klo 9.00 taksilla kohti Aittajärveä.
Matka kesti reilun tunnin. Kuski poikkesi ensin väärään suuntaan, mutta
oikaisimme häntä. Aittajärven parkkipaikalla oli jo 40 autoa ja lisää tuli
päivän mittaan varmaan toistakymmentä, päätellen meitä ohittavien vaeltajien
määrästä.
Leveän Suomujoen ylitykseen oli tarjolla vaijeri ja
käsilenkit, tosin vain kaksi lenkkiä oli meidän puolellamme. Menin ensin yli, koska
olin sopinut, että otan Timon ylityksestä videon. Ensin vettä oli polveen asti
ja virta kohtalainen. Otin toiseen käteen kaksi sauvaa yksi olisi ollut parempi,
koska virta otti kovasti sauvoihin. Keskellä jokea oli alle puolisääreen ja
toisella reunalla ylipolven. Vesi oli raikasta, mutta ei jäätävää. Kun pääsin
perille, heitin rinkan pois ja huomasin, että Timo oli jo puolivälissä rinkan
kanssa. Aila ja Irja seurasivat perässä ilman rinkkaa ja ilman käsilenkkejä. He
halusivat testata reitin. Me tytöt lähdettiin sitten viemään käsileikkejä
enemmän toiselle puolelle, jossa Anneli ja Harri odottivat ja myös Irjan ja Ailan
rinkat. Tytöt lähtivät peräkanaa ylittämään. Harri horjahti astuttuaan veteen,
mutta ei kaatunut ihan kokonaan veteen. Polveen sattui. Sain otettua kädestä
kiinni ja rantaan tullut mies auttoi myös. Sitten jatkoin Harrin kanssa
peräkanaa. Harri varmaan hermostui minun, kun viskelin ohjeita jatkuvasti.
Ylityksen, jalkojen kuivaamisen, pukemisen ja Harrin polven teippaamiseen
menikin tovi ja kello näytti jo 12.00, kun vihdoin pääsimme aloittamaan
varsinaisen vaelluksen.
Polku oli selkeä ja helppo mäntyvaltaisessa kangasmetsässä,
jossa oli vähän aluskasvillisuutta, joten puiden välistä näki pitkälle. Aurinko
lämmitti, kun kävelimme kohti etelää Maantiekurua. Siellä täällä oli keloja
pystyssä ja liekoja maassa. Pienen neuvottelun jälkeen pidimme lounastauon Maantiekurun
taukopaikalla klo 13 maissa. Pian porukkaa tuli joka suunnasta ja sitä oli kuin
meren mutaa, samalla tulistelupaikalla oli 20 vaeltajaa (vähän liikaa minun
makuuni). Pohjoisen poika tuli meidän kanssamme juttelemaan kullankaivuusta,
lentämisestä ja kahden viikon prätkämatkasta Eurooppaan, jossa hän ajoi 8000 km.
Juttu luisti hyvin ja hän koitti houkutella meitä mukaansa paluumatkalle, siinä
tietenkään onnistumatta.
Vastaan tuli myös nuoripari koiran kanssa. Noutaja ei
ollut heidän vaan eksynyt toisilta vaeltajilta ja nuoripari oli palauttamassa
sitä omistajalleen Saariselälle. Hieno homma! Jatkoimme auringon enemmän
lämmittäessä matkaa mäntykankaalla. Puolukat olivat jo kypsiä ja mustikoita oli
runsaasti. Niitä kelpasi popsia! Irja
seurasi kelloa ja 10-15 minuutin mittainen tauko pidettiin kerran tunnissa.
Vajaan 11 km päiväpatikoinnin jälkeen alkoi esiintyä
leiritoiveita. Timo tosin olisi halunnut jatkaa vielä, mutta pystytimme kuitenkin
leirin vähän Sarviojan tienhaaran jälkeen mäntykankaalle. Pehmeää alustaa oli
tarjolla hyvin. Ennen teltan pystytystä oli poimittava kaikki mustikat teltan
alta, niitä taisi olla litran verran meidän telttamme alla. Vedenhaku Sotavaaranojalta
oli hankala, jyrkän rinteen vuoksi. Keiteltiin vedet kuivamuoniin (Real, Outdoor,
BlåBand ja Lyo Expedition). Kello oli yli 20 ja aurinko laskee 21. Seuraavan
päivän luvattu sade kiinnosti varmistella, joten minä ja Aila lähdettiin gps:n
kanssa kiipeämään Kaarnepään mäntyrinnettä ylös etsimään kuuluvuutta ja
katsomaan sääennustetta. 20 minuuttia
käveltiin ja osan matkaa neljän hengen porukan kanssa, joilla oli varaustupa Sarviojalla.
Ennusteet saatiin, edelleen sadepäivä luvassa. Kuvasimme auringonlaskua ja Aila
soitti kotiin, kun heillä oli hääpäivä. Minä laitoin päivän ainoan blogipostauksen
ja sitten palattiin gepsin avustamana takaisin teltoille. Tarkasti osuttiin teltoille.
Maanantai 27.elokuuta. 8 -9 astetta,
tihkusadetta päivällä, 8 km
Ensimmäinen yö teltassa sujui perinteisesti. Valvoin
pitkälle yli neljän. Anneli ja Harri kyllä nukkuivat hyvin. Viideltä alkoi sade,
sitten taisin nukkua muutaman tunnin 8.00 ylös ja puuron keittoon. Mukavasti sadekin
taukosi silloin. Timo teki ennätyksen ja oli ensimmäisenä valmiina kello 10,
kuten sovittiin, mutta meidän telttakuntamme mokasi ja oli valmis vasta
yhdentoista maissa, jolloin lähdimme polkua pitkin kohti etelää.
Tarjolla oli mäntykangasta, koivikkoa ja välillä kivikkoa.
Kostea polku meni välissä korkealla töyräällä välissä Sotavaaranojan vieressä. Näimme
komeita kivipahtoja, kiva kuru, vesiputous ja lampi, joka näytti kauempaa aivan
mutaisella, mutta lähempänä huomasimme, että siinä olikin ruskea hiekkapohja ja
matala vesi. Maisemia vähän latisti melko jatkuva tihkusade, välissä oli vähän taukoa
sateessa. Lämpötila oli 8 - 9 astetta Tänään tavattiin vain yksi vaeltaja
eilisen ruuhka päivän sijaan. Tällä vaeltajalle näytti olevan sama suunta kuin
meillä ja päädyimmekin samaan majoituskohteeseen, Pälkkimäojan laavulle.
Saavuttuamme Pälkkimäojalle, sade lakkasi ja aurinko
alkoi paistaa. Loppuilta oli poutainen. Pälkkimäojan leirin kruunasi ulkohuussi.
Anneli tarkeni käydä pesemässä myös jalat joessa. Auringon laskiessa ruokailimme
laavulla. Se oli luksusta, kun saimme istua maankamaralla konttaamisen /
seisomisen sijaan 👍 Illalla ilma viileni alle viiden asteen. Kuuluvuutta
ei ollut koko päivänä. Makuupusseihin möngimme jo klo 21.00, kun aurinko laski.
Minulle näin varhainen petiin menoaika tuntui varsin oudolta, mutta uni tuli jo
22 jälkeen. Kello 2.00 huussireissun aikaan oli pakkasta. Vaellussauva oli
kuurassa. Kylmyyden takia piti lisätä yksi kerros vaatetta lisää. Tämän jälkeen
nukuin todellakin 8.00 asti.
Tiistai 28. elokuuta, päiväretki: Pälkkimäojan laavu - Sokosti - Pälkkimäojan laavu
13,5 km, tyyntä, aurinkoista
Aamu valkeni aurinkoisena ja aurinko hävitti kuuran
maasta ja alkoi lämmittää. Illan juttukaveri poistui taijitreenin jälkeen
laavun läheltä, kun saavuimme nauttimaan sinne aamupuurot ja teet ylellisesti
laavulla istuen. Isä, poika ja tytär tulivat seuraksemme laavulle. He
olivat käyneet edellisenä päivänä Luirolla saunomassa ja poistuivat myös Aittajärven
suuntaan kuten taijitreenari.
Me lähdimme päiväretkelle ja ylitimme ensimmäiseksi Pälkkimäojan
kivillä hypellen, kieli keskellä suuta - siis pitkäjalkaiset ja toiset crocsseilla
kahlaten. Auringon edelleen paistaessa suuntasimme kohti etelää ja Apujoukkojenvaaraa.
Reitti oli varsin selkeä ja helppo ja viimein olimme avotunturissa. Katsellen
pyöreitä lakia joka puolella. Kohta Luirojärvikin näkyi oikealla. Luonto esitti
omaan arkkitehtuuriaan monin tavoin.
Suuntasimme Riitelmäpään kautta kohti Sokostia. Helikopteri
lensi myös sinnepäin ja myöhemmin näimme sen poistuvan Sokostin laelta. Kivikkoa
riitti, mutta kulku oli kuitenkin melko helppoa. Anneli ja Harri jäivät
odottamaan alemmas. Meillä muilla vierähti vielä reilu tunti huiputusreissulla.
Meillä oli todella upea sää huiputtaa Sokosti: tuuli oli heikko ja aurinko
paistoi lämpimästi ja minun aurinkokennolaturini latasi Ailan varavirtalähteen täyteen.
Sokostin huipulla oli kolme nuorta kuvailemassa. He olivat lähteneet Luirolta iltapäiväretkelle,
ilman eväitä ja vain yksi vesipullo oli heillä mukana. Meinasin antaa omat
pähkinät heille, mutta jäi kuitenkin antamatta. Otimme potretit puolin ja
toisin ja minä rupesin laittamaan kuvia blogiin. Jokusen ehdin laittaa, kunnes
oli pakko jatkaa matkaa ja palata Harrin ja Annelin luo. Helikopteri tuli
uudestaan ja tiputti ison keltaisen paketin maahan. Telian mastolla oli vissiin
huolto käynnissä. Sinne oli ilmestynyt isot aurinkopaneelit sitten viime
näkemäni ja kävijät olivat koonneet kivirakennelman huipulle.
Laskimme kivikkoa alas kohti Riitelmäpään länsisatulaa
ja alas joen latvoille, jossa pidimme ’lakisääteisen’ lounastauon. Oli pilvistä
ja muutama vesipisarakin tuli. Lounaan jälkeen paistoi taas loppupäivän aurinko.
Saavuimme Pälkkimäojalle, josta 2 km
laavulle ja leiriin. Olimme leirissä noin kello 18.30. Laavulla oli nyt väkeä
ehkä kahdeksan henkeä. Päätimme nauttia (= kärsiä) iltaruoan omassa leirissä,
syöden seisten, kun ei ollut mitään istumapaikkoja. Iltateen ja venyttelyjen jälkeen
telttoihin noin kello 21 aikoihin. Yöstä ei ehkä tule niin kylmä kuin viime
yönä. Minä kirjailin taas näitä muistiinpanoja vihkoon Annelin ja Harrin
nukkuessa. Sitten aloin tuuppimaan kuvia blogiin, kun päivällä ei ehdi. Lupasin
ennen reissua, että blogin takia ei venytetä taukoja. Lisäksi tajusin, että minä
voin lähetellä viestejä rauhassa blogiin illalla teltasta, vaikka kuinka paljon,
vaikka yhteyttä ei ole ja sitten kun päivällä ollaan tarpeeksi ylhäällä, niin
poistan lentotilan ja viestit lähtevät menemään. Kirjoitin ja someilin puoleen yöhön
asti. Huussireissulla ihailin täysikuuta ja tähtitaivasta, mutta revontulia ei
näkynyt.
Keskiviikko 29 elokuuta, Pälkkimäoja - Sileäselkä - Lumipää -
Paratiisikuru - Sarvioja - Sileäselkä -
Pälkkimäoja, 14 km
Nukuin puoliyöstä klo 7 asti. Sitten nousin ylös ja
menin laavulle juttelemaan Tampereen porukan kanssa (neljä miestä). Heillä oli
kullakin riippumatot kattoinen, mutta nyt nukkuivat laavussa. Oli kuulemma ollut
kamalan kylmä. He lähtivät 7 30 Luiron suuntaan.
Aamupuurojen jälkeen pakattiin päiväreput ja
lähdettiin klo 10.15 teltoista pohjoiseen ja sitten länteen Sileäselän suuntaan.
Katselimme että kurun yläreunassa on tasanne, josta pääsee hyvin kurun yli.
Siispä sinne. Pienen kosteikon jälkeen koivikkoa ja pian taas avootuntura. Tasanteen
kohdalla huomasimme, että sen alapuolella oli hieno iso vesiputous. Auringonpaisteessa
suuntasimme länteen Lumipäälle. Ympärillä oli upeita pyöreitä lakeja, takana Luirojärvi
ja sen edessä Apujoukkojenvaara, josta jono aina Sokostille asti. Kulku oli
siis helppoa ja mukavaa tosin nousu toki puuskutti. Lumipäältä suuntasimme
pohjoiseen kohti Paratiisikurua. Irja, Aila ja minä piipahdettiin katsomaan
myös lumikurua, kun kerran olimme niin lähellä. Sitten lähdimme toisten perään.
Minä vähän ihmettelin suuntaa, kun olin koko ajan
ajatellut, että laskemme Ukselmapään länsirinteen alas Paratiisikuruun, mutta
muut menivät Timo edellä suoraan kuruun, kuten Marjaliisa oli reitin piirtänyt.
Kuru oli ensin hyvin kaunis ja helppo, mutta sitten jyrkkeni todella kovasti ja
piti koko ajan vaihtaa puroon puolelta toiselle etsimään parempaa jalansijaa. Alastulo
Kurun kautta oli suorastaan vaarallinen, piti todella tarkkaan etsiä jalansijaa.
Rinne oli hyvin jyrkkä, lähes pystysuora. Lopulta me kaikki olimme turvallisesti
alhaalla, yhtenä kappaleena ja sydämentykytys saattoi laantua. Minä luulen,
että minä en ollut ainoa, jota vähän hirvitti tuo alastulo.
Paratiisikuru oli yhtä kaunis kuin ennenkin. Suojaisa
lampi loisti smaragdinvihreänä. Vietimme
sen rannalla tunnin lounastauon. nautimme lämminkupit, leivät ja teet. Aila ja
Timo nauttivat myös kahvit. Aila huomasi toisen säärystimen kadonneen eikä sitä
valitettavasti löytynyt. Kuru söi sen! Jatkoimme kohti Sarvijokea. Polku
kiemurtelevan joen vieressä oli tosi nätti. Polun molemmin puolin oli
valtavasti suuria mustikoita. Osa varvuista punersi kauniina. Sarviojan kurusta
nousimme oikealle laskien toisen kurun vasemmalta puolen puutonta rinnettä ylös
aina kuudensadan metrin asti huipulle. Ohitimme aiemmin näkemämme vesiputouksen
ja lähdimme laskeutumaan kohti Pälkkimäojan laavua ja telttaleiriämme. Matkalla
Aila ja Anneli poimivat mustikoita myös pussiin aamupuuroa varten.
Leirissä olimme noin kello 18 ja matkaa päivälle
kertyi vajaa 14 km. Naiset kävivät jokikylvyssä ja miehet painuivat laavulle
iltaruualle. Myös 30-vuotias Kokkolan poika tuli sinne ja kuulimme hänen
reittinsä. Tällä kertaa koko alueella ei ollutkaan muita. Iltaruoan jälkeen
nautimme selviytymishuikat ja Irjan tarjoamat suklaakeksisikarit. Kokkolan
poika otti meistä ryhmäkuvan sikarit suussa ja pullot esillä. Sitten
iltavenyttelyt ja noin puoli kymmenen maissa telttaan. Lämmintä oli edelleen 11
astetta. Ihanaa, että meillä oli tänäänkin poutapäivä ja myös auringonpaistetta.
Etelätuuli puhalteli 4-5 m sekunnissa. Hyvää yötä maailma.
Torstai 30. elokuuta, Pälkkimäoja - Maantiekuru, tuulinen puotapäivä, 11-15
astetta
Yö oli lämmin, noin 11 astetta, taivas oli pilvessä,
joten ei näkynyt täysikuuta. Nukuttiin 7.00 asti ja muutettiin
marssijärjestystä. Tyhjensimme ensin teltan ja menimme vasta sitten aamupalalle
laavulle. Tämän menetelmän ansiosta olimme valmiita lähtöön klo 9.30. Yhteislähtö
onnistui 10.15.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja luvassa oli
lämmin ja tuulinen päivä. Nyt vaellus kääntyi paluumatkalle. Eli meillä oli
suunta pohjoiseen. Navakka etelätuuli (noin 7 m/sek) oli siis myötäinen eikä haitannut
meitä. Lähdimme testaamaan, mihin eilen löydetty mönkijäura veisi, jos vaikka Pälkkimäpäälle.
Niin kävi onnellisesti, että pääsimme kosteikon ja koivikon mönkkäriuraa pitkin.
Kun päästiin avotunturiin, ura kääntyi itään, mutta eipä avotunturissa mitään uria
ja polkuja tarvita. Seurailimme Pälkkimäpään
pyörälakiset avotunturit pohjoiseen. Tuuli oli melkoinen ja siellä oli helppo
kävellä. Myös lännessä, etelässä ja idässä puuttomia pyöreälakisia tuntureita.
Takana etelässä oli terävä Sokosti. Edessäpäin häämötti Kaarnepää. Ennen Kaarnepäätä
ja Sarviojan polkua laskettiin viistoon länteen. Koivikossa oli taas valtavasti mustikoita,
joita ei voinut ohittaa. Avotunturit jäivät nyt taakse tällä erää ja saavuimme tutulle
Sotavaaranoja polulle.
Nokka kohti Aittajärveä. Nyt oltiin jo mäntymetsässä,
jossa tuuli ei enää tuntunut. Alkoi tulla kuuma aina, kun aurinko paistoi ja
pilvessä tuuli tuntui kylmältä. Aila
tiputti housuistaan puntit ja kulki pelkällä t-paidalla. Lounastauolla minäkin
vaihdoin polvihousuihin. Olimme edenneet jo niin rivakasti, että tulimme
maantiekuruun ja oli aika etsiä telttapaikka. Sopivan leiripaikan etsintä
venähti tunnin verran ja noin kuuden maissa oli telttojen pystytys käynnissä. Teltat
laitettiin nyt jonoon tuulen suuntaisesti. Vesi piti hakea vähän itään pään,
mutta kahdella vesipussilla saatiin niin paljon, että riittää myös aamuksi.
Leirin lähistöllä oli myös merkattu poro ja keltainen merkki puussa. Metsä oli joskus
palanut, kun oli paljon mustuneita kantoja ja kaikki männyt aika nuoria.
Sukelsimme telttaan taas jo 21 maissa. Tänään minun
oli raskas kävellä, kun piti raahata jaloissa kahta lyijypaino eteenpäin. Toiset
menivät paljon lujempaa, kevyin askelin. Minä olin tänään hidas! Tuuli oli
edelleen kova, puut humisivat. Meidän telttamme pohja ei ollutkaan aivan
tasainen, mutta ei haitanne, kun kyseessä on viimeinen telttayömme. Huomiselle vain
lyhyt matka. Jäykkyys alkaa häiritä ja ehkä voimat huvenneet tai suonikohjut
haittaavat. Syväkyykky ei meinaa millään onnistua, puskareissu on hankala. Ilta-aterialla julistimme parhaaksi retki
ruoaksi Real-pussit. Kaasuista kului vain neljä pulloa ja mukana oli 8. Eilen
vesibussi alkoi vuotaa ja minun vesileilistäni katkesi kantokahva. Huikka- ja
huiputus pullot saatiin tyhjäksi. Irja tarjoili myös bataattilastuja.
Perjantai 31 päivä elokuuta, Maantiekuru – Aittajärvi, 7 km, 15–17 astetta
Yö oli lämmin lähelle 10 astetta. Yöllä satoi tunnin
verran. Herätys klo 7 aurinkoiseen aamuun. Rauhalliset aamutoimet ja lähtö klo
10.15. Tuuli on tyyntynyt ja lähdin shortseilla liikkeelle. Matkaa
kahluupaikalle oli enää noin 7 km. Nyt reitti oli sama kuin ensimmäisenä
päivänä (mutta toisin päin). Taivas oli pilvessä ja lämpöä 15–17 astetta. Pidimme
paro istumataukoa, maassa makaavan liekon päällä. Tänään vasen jalka oli raskas
ja väsynyt, oikea jaksoi paremmin. Puskahommat olivat tuskaa, koska vasen jalka
ei suostunut syväkyykkyyn. Onneksi leiripaikalta löytyi hyvä riuku, lieko, jolla
istuen homma hoitui helposti. Kävelymatkan puskahommissa keksin ratkaisun (sananmukaisesti
hätä keksii keinot). 1 km ennen
kahluupaikkaa pysähdyimme Helanderinjärven tuntumaan tutkimaan muinaisrauniot. Suomun kämppä, Helanderin kota, Elias Lönnrot ja
Castren viettivät siinä joulun 1841, vanhempi merkintä 1830-luvulta. Siinä oli
myös notskipaikkoja ja uimapaikka. Sitten enää lyhyt matka kahluupaikalle.
Montakohan käsilenkkiä on meidän puolellamme tällä
kertaa? No, kaikki olivat toisella puolella (perjantaina useimmilla on suunta
’maalikyliin’). Timo, minä ja Irja lähdettiin viemään kengät ja vyölaukut yli,
sauvojen avulla ja tuotiin tullessa yli kymmenen käsilenkkiä. Sitten takaisin
rinkan kanssa- Vesi ei ollut jäätävää. Aila tuli ilman vaijeria rinkan ja sauvojen
kanssa. Kyllä se niinkin sujui. Meidän jälkeemme yrityksen teki 2 + 2 + 1 + 2
kumpaankin suuntaan. Sitten pidettiin lounastauko joen rannalla nuotiopaikalla
auringonpaisteessa. Klo 14.30 lähdimme parkkipaikalle, jonne olimme tilanneet
taksin. Taksilla poikettiin ostamaan saunaoluet ja mökillä oltiin noin klo 16.
Sauna päälle ja roskat rinkoista. Saunan jälkeen lähdimme mökkikylän polkupyörillä
Kultahippuun (reilu 2 km). Anneli jäi odottamaan Harria, joka vasta tuli
saunasta. Suihkun vesi oli jo ollut kylmää. Odottelimme ravintolassa aika
pitkään. Lopulta Anneli ja Harri tulivat myös ja kertoivat, että ensin piti
saada pyöränsatula ylös ja toiseen ilmaa renkaaseen ja pumppu meni rikki ja
lisää ilmaa piti ottaa kylän huoltoasemalta. Söimme Kultahipussa pitkän kaavan mukaan.
Klo 21.30 haimme K-kaupasta aamiaistarpeet ja sitten melkein pimeässä pyörillä
takaisin mökille.
Siihen päättyi minun vihkoon reissun aikana
kirjoitettu päiväkirjani.
Suuri kiitos kanssavaeltajille!
Minna Suurimaa